Nunnu on vikkelä, eloisa ja pusuttelija. Viihtyy sylissä ja nauttii rapsuttelusta. Jaksaisi leikkiä vaikka kuinka kauan ja hän onkin sarjassa Vauhtia ja Vaarallisia tilanteita-koira. Saana on sen verran yllättävä tapaus, että mistä pää mahtuu, solahtaa koko koira (venyttää itsensä pitkäksi ja laihaksi pötköksi). Kotipihalla pitää olla tarkkana, koska saattaa puikahtaa aidan silmukasta sen ulkopuolelle (näin on kerran tapahtunutkin). Takapihan aitaus on lautaa ja alaosa on upotettu maahan melko syvälle. Aidan raot ovat minimaaliset. Nopesti Saana sukeltaa jalkojen välistä ellet pidä varaasi.

Saana kiertää näyttelyitä aina silloin tällöin. Toiveissa tänä vuonna ne 2 puuttuvaa sertiä suomesta, jolloin koirsta tulisi Fin & Lv mva.. Mutta sen näyttää aika. Muutama ulkomaan näyttelykin on suunnitteilla kesän ja syyskesän aikana. Pentusuunnitelmia on kasvattajallaan sitten syksyn/talven aikana.

Pienestä koostaan huolimatta Saana on perheemme vahti. Kukaan ei pääse yllättämään meitä ja toisinaan ilmoitetaan olemattomistakin kulkijoista, mutta varmuus aina parasta taitaa Saana tuumia. Saanan lempipaikka on sohvan käsinoja, siitä näkee pieni suuri koira kauas pyörätielle. Tempperamenttiakin löytyy vaikka muille jakaa.

Saana leikkii paljon ja osallistuu kaikkeen touhuun mitä sitten ikinä emäntä tekeekin. Useimmiten on koira sitten jäänyt mm. vaatekomeroon, vessaan ja saunaan. Sitten etsitään sydän sykkyrässä jotta minne se nyt katosi. Onneksi koira on aina ilmaissut olinpaikkansa ja näin päässyt pinteestä.

Saana haluaisi aina lähteä mukaan joka paikkaan. Jos laitat boxin lattialle, niin takuulla sieltä kurkkii Saana. Tarkasti seurataan myös mitä omistaja pukee päällensä ja toimii sen mukaisesti. Jos työvaatteet, jäädään kiltisti kotiin. Jos taas ulkoilupuvun, alkaa säpiä ja kitina. Mikäli etsin näyttelykassia, aletaan etsimään boxia johon mennä valmiiksi istumaan, ettei vaan jää matkasta. Hupsu koira!

Kiitos Paulalle tästä mainiosta neidistä.