Perheemme ehdoton Diiva ja osaa käyttäytyä sen mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta suotakoon se hänelle.

Oona on uuden kasvatustyömme kantanarttu, vaikka helppoa se ei ole ollut. Ensimmäisen kerran tuli Oona kantavaksi vasta vuonna 2005 3 vuotiaana. Tuolloin syntyi Baila's Furui Machin "Masin" kanssa 1 uros ja 1 narttu. Vuosi 2006 keskityttiin pelkästään näyttelyihin ja Oona sai kunnolla levätä. Toinen pentue syntyi oman uroksemme "Akun" kanssa vuonna 2007 helmikuussa. Roosa tyttö näki päivänvalon. Oonan viimeinen pentue syntyi 2008 toukokuussa englannin tuonti Sangria Top Gun:n "Topin" kanssa. Vain 1 uros syntyi mutta sitäkin kauniinpi. Kaikki pentunsa Oona on hoitanut hyvin, kiitos siitä meidän Oonullemme.

Tämän pentueen jälkeen Oona saa siirtyä ansaitulle "eläkkeelle" pentujen teosta. Päätimme keskitttyä uudelleen näyttelyihin ulkomaita myöten. Koitamme, josko Oonasta tulisi isänsä jälkiä seuraten kansainvälinen valio. Oonan kanssa on ollut todella helppo reissata, koska hän on kotonaan melkeinpä missä vaan, jos emäntä on mukana ja lellimässä. Pitkät automatkatkaan eivät heilauta mitenkään ja Oona onkin ensimmäisenä boxissa, oltiinpa menossa lyhyelle reissulle taikka pitkälle.

Kehään mentäessä saa kyllä aina miettiä millä tuulella arvon sessu on. Mikäli pitkästynyt, ei esiinny vaan oikuttelee kuin pahaiset kakarat (jotka eivät ssa tahtoaan läpi karkkihyllyn kohdalla). Oona ei kehässä ota namipaloja eikä välitä mistään leluistakaan, joten on koitettava olla ihan oma itsensä. Jos Oonaa ei huvita, niin silloin ei huvita. Olemme tulleet kehästä pois koira kainalossa ja posket punoittaen. Mutta eihän Oona siitä välitä tippaakaan.. Mikäli tuomari ei satu miellyttämään se kyllä osoitetaan selvästi niin, ettei kellekään jää asia epäselväksi..

Oona on ollut yksi terveyden perikuva Akun lailla. Turhia emme ole eläinlääkärillä juosseet. Ja toivomme jatkossakin näin olevan. Pitkää ikää myös odotamme meidän sirpukalle ja tempperamentikolle. 

Ruoan suhteen Oona on aika valikoiva. Ihan kaikki halvat kuivamuonta eivät saa Oonalta pisteitä. Haistetaan, saatetaan maistaa, tuhahdetaan ja käännetään kupille selkä katsoen emäntään ilmeellä: "Tätäkö mun pitäisi syödä? Eikö parempaa ole tarjolla?" Mutta Ah, kun otetaan NEU pötkä niin johan alkaa sellainen sirkustemppujen sarja, että niillä päihittäisi vaikka kenet! Ja se kuorolaulanta.. Näkisittepä kun aloitan räiskäleitten teon, siinä ei matot paikallaan pysy, raavitaan emännän jalkaa taikka kirputetaan etuhampailla. Johan on kumma ettei niitä ala tippua koiralle :0)

Pesupäivät eivät Oonan mielestä ole herkkua, mutta kuivaus sitten on nautinto. Siinä ei meinata trimmauspöydällä pysyä, kun kiemurrellaan kuivaimen alla suuntaan jos toiseen. Harjauskin on loppumaton hupihetki. Korvien tarkistus ja kynsien leikkaus ei taas millään sopisi hänen korkeudelleen lainkaan. Mutta ne annetaan armosta tehdä, jonka jälkeen odotetaan palkintoa eli namipalaa.

Kiitos Helenalle ja Minnalle perheemme lellilapsesta ja oikuttelevasta leidistä.