|
Japanese Chin on kääpiökoiriin
kuuluva rotu, jolla on hyvin arvokas historia. Japanin
keisarillinen hovi julisti koirat pyhiksi, ja niitä
pidettiin kallisarvoisissa sinisellä silkillä
verhotuissa bambuhäkeissä kuin harvinaisia lintuja. Sana
Chin tarkoittaakin kalleutta. Koirien pyhä asema merkitsi
sitä, ettei niitä saanut omistaa muut kuin keisarillisen
hovin jäsenet. Jokaista, joka anasti pyhän Chinin
kohtasi kuolemanrangaistus.
Sanan Chin toinen
merkitys on kissan ja koiran yhdistelmä. Oletettavasti
japanilaiset pyrkivät jalostamaan koirarodun, joka
muistuttaa ulkonäöltään kissaa ja myös käyttäytyy
kissan tavoin. Japanese Chin peseekin itseään kuin
kissa, rakastaa auringossa loikoilua, on iloinen veijari,
ylpeä, älykäs, tottelevainen ja erittäin siisti. Se
rakastaa huomion keskipisteenä oloa ja haukkuu hyvin
harvoin.
Japanese Chin viihtyy
yhtä hyvin kaupungissa kuin maaseudun maisemissakin. Se
ei vaadi välttämättä kovin paljon lenkkeilyä,
tavallinen pihapiirikin riittää sille hyvin. Se on
kuitenkin innokas lenkille lähtijä halutessa, ja sen
kanssa onkin miellyttävä kulkea, koska se tervehtii
vastaantulijoita ystävinään. Turkin hoito ei myöskään
ole mitenkään työlästä. Pesu silloin tällöin sekä
harjaaminen pari kertaa viikossa riittää.
Japanese Chinillä on
runsas ja silkkimäinen turkki, jonka päävärinä on
valkoinen ja siinä on mustia tai punaisia merkkejä. Chin
liikkuu kevyesti ja ylväästi etujalkojaan korkealle
nostaen. Runsaskarvainen häntä on selän päälle käännettynä.
Uroksen säkäkorkeus on 25 cm, narttu on jonkin verran
pienempi.
Ensimmäiset Chinit
tulivat Suomeen 1930-luvulla, jolloin kasvatettiin muutama
pentue. Myöhemmin kasvatus aloitettiin uudelleen
1960-luvun puolivälissä. Nykyään Japanese Chinejä
rekisteröidään Suomessa reilu sata vuosittain. Japanese
Chinejä kutsuttiin aiemmin Japaninspanieleiksi. Tämä
oli harhaan johtava nimitys, sillä rotu ei polveudu
spanieleista.
| 
