Aku on iloinen, riehakas veijari. Perheemme ainoa uros tällä hetkellä, koittaen olla pomona siinä tosin onnistumatta. Mutta kantaa sen urheasti.

Terveys Akulla on mitä mainioin, eläinlääkärillä käynnit koostuvat pääaosin rokotuksista sekä terveystutkimuksista. Kerran olemme takajalan revähtymän vuoksi käyneet tutkituttamassa koiraa. Tämäkin johtui toisen uroksen äkillisestä hyökkäyksestä.

Akun kanssa näyttelyitä kiertelemme harvakseen ja odottelemme ulkonäyttelyiden alkamista, koska Aku ei erityisemmin pidä sisätilojen näyttelysitä melun ja ahtauden vuoksi. Hän on parhaimmillaan ulkoina kepeän tuulen tuivertaessa turkkia taikka auringosta nauttien. Taitaa olla hieman mukavuudenhaluinen yksilö. Tälle vuodelle olisi toivomuksena saada se viimeinen serti muotovalion arvoon! Sitten suuntana olisi ulkomaat.

Isäksi Aku on tullut viime vuonna kahdelle eri nartulle. Mielenkiinnolla seuraamme, miten jälkipolvella tulee menemään niin kotona kuin näyttelyissäkin.

Akulla on omia omituisia tapoja, joista yksi kiinnitti erityisesti huomiota: Istutaan hetki paikallaan, otetaan vauhtia ja juostaan boxiin, joka pomppaa ilmaan kun siellä käännytään vauhdilla. Sitten spurtataan huoneen toiseen päähän, kylki edellä melkein päin seinää saaden maton mukanaan ruttuun. Ja taas takaisin boxiin. Tätä saatetaan harrastaa liki 10 minuuttia ja sitten asetutaan makaamaan jonnekin, yleensä keskelle lattiaa.. Ensimmäisen kerran nähtyäni tuon hullutksen, luulin koiran täydellisesti seonneen! Mutta ei, hänellä oli vain ylimääräsitä energiaa. Toinen "kiva" leikki on pomppia sohvalta toiselle (yleensä silloin kun haluat katsoa itse televisiota rauhassa). Tätä koiraa katsoessa ei voi olla vihainen taikka surullinen. Aku osaa hymyillä kuin hangon keksi.

Ruokahalu on suunnaton ja voin kuvitella Akun syövän vaikkapa hevosen, jos ruokamäärää ei kontrolloida. Voi sitä kitinää joka alkaa, kun otan esiin ruokakupit ja ruoan. Meillä syödään pääosin NEU:ta sekä Bento Kronen Mini:ä. 

Ulkoilu on suuri osa Akun päivittäistä puuhaa. Jos aurinko paistaa lämpimästi, etsitään ulkoilutarhasta juuri se lämpimin kohta makoiluun. Kysyin kerran Akulta haluaako rusketuksen, heilutti häntää ja hymyili. Oikea auringonpalvoja.

Tälle vuodelle ei Akua ole annettu jalostukseen. Seurataan miten nuo jo syntyneet pentuset kasvavat ja kehittyvät. Ensimmäinen on jo vuoden ikäinen eli tutkimusiässä. Toivotaan parasta ja kerron sitten Roosan tutkimustulokset täällä.

Kiitos Helenalle ja Minnalle tästä menevästä ja iloisesta pojasta.